Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

tiistai 17. lokakuuta 2017

Lapsuuden puutarhamuistot - haaste


Sain haasteen bloggajaystävältäni Betweeniltä. Kiitos sinulle - haasteet ovat aina kivoja!!
Haasteen luettuani ajattelin ensimmäiseksi, että huh - mitähän minä kirjoittaisin, mistä alkaisin ja tuleekohan siitä kovin pitkä jos en osaa lopettaa  ajoissa. Ajattelin että haastetta ei tietenkään tarvitse toteuttaa heti, vaan ajan kanssa, ja että voin pikkuhiljaa pistää asioita paperille muistiin ja siitä sitten koota olennaisimmat. Tästä aiheesta kun voisi kirjoittaa loputtomiin. Lopulta päädyin kukkamuisteloihin, niitä kertyi jokunen. Muistellessa tuli mieleeni, että voi kunpa olisi siihen aikaan otettu valokuvia ihan tavallisesta arjesta, kuvaaminen kun keskittyi melkein pelkkiin juhliin ja poseerauskuviin. Kuvien onnistuminenkin oli ihan arvoitus - kun filmirulla tuli joskus aikojen päästä täyteen, vietiin se kehitettäväksi ja sitten kuvia katsoessa muisteltiin että missä ja milloin kuvat oli otettu, ja mukana oli aina muutama ylivalottunut tai aivan musta kuva. Eipä ole niitä ongelmia nykyään.

Koska synnyin maanviljelijäperheeseen, niin minulle on maalla asuminen ja luonto erittäin tärkeitä asioita. Siihen aikaan kun vanhempani perustivat oman kodin, joskus 50-luvulla - silloin maa käytettiin tarkasti hyötyviljelyyn. Kukat ja muut koristekasvit tulivat vasta sen jälkeen. Kyllähän sen ymmärtää kun melko lailla omavaraistalouksissa siihen aikaan elettiin jotta energia meni suurelta osin ruuan hankintaan ja talouden ylläpitoon.


Lyhtykoiso

Omista varhaisimmista lapsuusmuistoista vihannespuolella muistan kasvimaan, perunamaan ja mansikkamaan. Meidät lapset pistettiin kasvimaata kitkemään heti kun kynnelle kykenimme, ja muistan kuinka vastenmielistä puuhaa se oli. Ja nyt se on mieluisimpia tekemisiä puutarhassa! On se kumma juttu ;D
 Sen muistan myös kuinka julmetun pitkiä perunapenkit olivat, melkein silmänkantamattomiin (siis lapsen perspektiivistä katsoen) mutta onneksi sentään ei kuokalla ainakaan minun lapsuudessani enää niitä kaivettu, vaan oli perunannostokone. Voi olla, että lapsuudesta on jäänne, että minua ei hirveästi vieläkään kiinnosta perunanviljely, vaan se on miehen aluetta.
Mansikkamaalla ei siihen aikaan käytetty katteena kuin korkeintaan olkea tai pehkua, mustasta mansikkamuovista ei ollut tietoakaan joten sen arvaa kuinka työläs hoidettava se oli. Mansikkamaidon maku on suussani vielä yhä - niin hyvää se oli! Ja sitä syötiin mansikka-aikaan usein.



Varhaisin kukkaismuisto on se, että ihmettelin kuistin ikkunoissa kiemurtelevaa elämänlankaa (Ipomoea purpurea) ja sen suunnattoman kaunista sinipunaista kukkaa. Vieläkin näen silmissäni sen kauneuden.. Jotenkin tuntuu että se olisi kukkinut aikaisin keväällä, mutta muisti taitaa tehdä tepposen - onhan siitä jo - huh- lähes viisikymmentä vuotta aikaa.



Lapsuuskotini omenapuu 2015


Omenapuita meillä oli myös, ja muistan vieläkin kaikkien puiden omenoiden maut selvästi. Puissa myös kiipeiltiin ahkerasti. Meillä sisaruksilla oli kaikilla omat nimikkopuumme, valinta oli tietysti tehty omenalajikkeen maun mukaan. Vieläkin joskus käydessämme, kertaamme mitkä puut ovat kenenkin suosikkeja. Hengissä ovat vielä kaikki, paitsi omani.


 
 
Juhannusruusu kasvoi kuistin nurkassa, ja sen kukat tuoksuivat aivan ihmeellisen ihanalta, kuten tietysti vieläkin :) Ja se keräsi kaikenmaailman pörriäisiä, niitäkin muistan ihmetelleeni.




Suopayrtti, jota sanottiin saippuakukaksi.
Sen vaaleanpunaisen värin muistan myös elävästi, sitä on minullakin omassa kodissani kasvamassa. Sitä kasvoi kuistin vieressä juhannusruusun vieressä talon seinustalla. Siellä sitä on yhä.


Tiikerililja
Saunan seinustalla kasvoi tiikerililjaa, muistan ihmetelleeni sen varressa olevia pieniä mustia pallukoita, mitä ihmeitä ne oikein oli.. No, joskus myöhemmin sekin selvisi :D Tallessa vielä sekin, mutta on muuttanut paikkaa.


Toukokuussa 2017

Pihasyreeni, lila
Tästä puusta minulla on erityisen hauskat muistot. Nimittäin kun leikittiin kauppaa, niiden lehdet toimivat setelirahana. Syreeni kuuluu suomalaiseen maalaismaisemaan olennaisena osana, ja sen tuoksu - ahh ..



Toukokuu 2017
 
Ukonhattu
Tämä terhakka, komea kasvi oli myös todella kauniin värinen kukkiessaan, taisi olla valkoisen leimukukan kanssa samassa ryhmässä. Tiedettiin että sen kukinto on myrkyllinen, joten se jätettiin rauhaan.

Rusopajuangervo
 

Rusopajuangervo oli maanpeittokasvina, tai ainakin aidanteena joissain pihan reunoilla. Sen kukintoa pidettiin jäätelötötterönä leikeissä.


Kultapallo


Kultapallon myös muistan, tai oikeastaan ne tukinarut jotka äitini aina viritteli sen ympärille - ne jäivät ennemminkin mieleen. Sama ongelma jatkuu myös minulla, milloinhan oppisi laittamaan tuet ajoissa?
Näitä kukkia otettiin aina maljakkoon pyhäksi.


Näiden kaikkien edellä lueteltujen kasvien jälkeläisiä on minullakin kasvamassa omassa puutarhassani, ja kuvat niistä ovat minun omasta puutarhastani tältä kesältä. Muut kuvat ovat mummolasta - lapsuudenkodistani, otettuja.

Vielä yhden kukan muistan, minkä kukinto oli aivan mahtava. Nimittäin pioni. Muistan kuinka olin menossa naapurissa asuvan ystäväni syntymäpäiville, eikä minulla ollut lahjaa. Äitini sitten katkaisi omasta pionistaan kaikkein suurimman kukan, ja sen vein sitten lahjaksi. Sen kukka oli aivan valtava!

Tämmöinen oli minun postaukseni lapsuuskotini puutarhamuistoista, koskien lähinnä kukkia. Lapsuuskotini sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä, joten siellä tulee usein käytyä muistelemassa "vanhoja" aikoja. Äitini viljelee siellä vielä pientä määrää mansikoita, perunaa ja onpa siellä myös pikkuinen kasvimaa.


Haastan mukaan seuraavat bloggaajat

Nilan Lappalainen etelässä - blogista
Ansun Tuuli annikantuvassa - blogista sekä
Keijunkukkasen


Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Kirjoita blogipostaus lapsuutesi puutarhamuistoista. Kerro kirjoituksessa kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi bloggaaja mukaan muistelemaan.

Ethän ota haastetta kiviriippana, vaan vapaaehtoisena asiana, jonka voit toteuttaa itsellesi sopivana ajankohtana tai olla toteuttamatta laisinkaan.
 

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kiitollisuuspäiväkirja




Olen saanut haasteen Jaanalta Pihapiian tontilta-blogista. Kiitos, Jaana! Tämä niin mieluinen haaste tulee vähän viiveellä, mutta mielessä on ollut monta kertaa aloittaa, ja nyt sain sen toteutettua. Haasteen tarkoituksena on pitää viikon ajan päiväkirjaa asioista mistä on kiitollinen puutarhaan liittyen.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Pidetään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tehdään siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta puolestasi kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Kiitollisuuspäiväkirjaa aloin pitämään viikko sitten keskiviikkona, ja näin se alkaa . .


 Keskiviikko 4.10.
 
 
Keräsin  kasvihuoneesta  loput paprikat. Kypsät on syöty sitä mukaa kun niitä on saatu,
ja jäljelle jääneet kypsymättömät pääsivät pakasteeseen wokkitarpeiksi.
 
Paprikan kohdalla sydämessä liikahti, kun muistelin mihin aikaan laitoin viime keväänä siemenet multaan. Kolmen kuukauden kuluttua nimittäin alkaisi taas olla aika laittaa siemenet multaan, tai siis minä laitan, todennäköisesti. Nopeasti on vuosi mennyt . . Paprikan kasvatus on pitkäjänteistä hommaa, mutta sitkeys palkitaan sitten keskikesästä lokakuulle.
Vaikka paprikan kasvatus ei missään nimessä "kannata", laitan sitä joka vuosi kuitenkin.
Talvella voi kiitollisin mielin ottaa pakasteesta ruuanlaittotarpeita, omassa maassa kasvatettua ja taatusti turvallista syötävää.
 
 
 
 
Torstai 5.10.
 
 
 
 
Torastaina keräsin kasvimaalta loput vähäiset salkopavut, mitkä kasvoivat heinäseipäissä tehdyssä rakennelmassa. Kiehautin ne nopeasti, ja laitoin pakasteeseen. On ihanaa kun saa säilöä oman maan kasviksia, kiitollisuus valtaa mielen siinäkin asiassa <3
 
Perjantai 6.10.
 
 
 
 
Perjantaina sain kerättyä pihan kukkasista kauniin syksyisen kukkakimpun viikonlopun kunniaksi.
Kimppuun laitoin kesäpäivänhattua, punakärsämöä ja kultapiiskua. Kaunis kiitos kaikille monivuotisille kukkasille, jotka joka vuosi aina vaan jaksavat ilahduttaa, sen kummemmin niitä hoivailematta, esimerkkinä mainio kultapiisku. Kiitos myös punakärsämölle, joka jaksoit ilahduttaa minua kirkkaanpunaisella kukallasi heinäkuulta tänne lokakuulle, värin vain huomasin haalenneen  vaaleanpunaiseksi. (Kuvassa näyttää lilalta) Olet kyllä sitkeä sissi! Hyvänä vuonna myös periaatteessa yksivuotinen kesäpäivänhattu kasvattaa lehtiruusukkeen edellisen vuoden versoon, ja niitä putkahtelee milloin mistäkin. Kaunis olet, ja ihana ♥ !
 
 
Lauantai 7.10.
 
Lauantaina tunsin kiitollisuutta pitkästä syksystä, jolloin olemme saaneet nauttia vielä kukkasten kukinnasta koska  halla ei  ole vielä vieraillut ainakaan täälläpäin. Vaikka sää on melkein koko ajan ollut sateista, on niitä aurinkoisiakin päiviä ollut. Kiitos niistä ♥ !
 
Tässä vielä viimeiset sinnittelijät, näiden kanssa olen saanut matkata puutarhavuotta aikaisintaan helmikuulta asti - matka on ollut todella mielenkiintoinen, yllätyksellinen ja täynnä iloista odotusta, ja jopa jännitystä!
Ensi vuonna matka taas jatkuu . .
samoissa merkeissä ♥ !
 
Sinitähtönen
 
 
Heliotrooppi


Kärhön kukka
 
 
Daalia

 
Sunnuntai 8.10.
 
 
 
Tämä ei liity  puutarhaan, mutta viikonloppuna pääsin taas mieluisaan maisemaani, eli metsään. Sieltä tyttäreni bongasi ja tunnisti yllättäen suppilovahveroita. Kotimetsässäni näitä ei kasva ollenkaan, enkä siksi ehkä ole tutustunut koko lajiin. Mutta nyt - jippii! - tiedän missä niitä kasvaa ja keräsinkin niitä vähäsen myös itselleni. Tyttärenikin sai suppiskeitto-aineksia pakasteeseensa, hienoa!
Ensi vuonna palaan tänne siis .. :DD

 
 
Puolukoita keräsimme myös, niitä on vähäsen hillona kellarissa viime vuodelta, mutta kerään niitä  vielä itsellenikin kunhan ehdin. Tyttärelle kerättiin riittävästi hänen tarpeisiinsa - laittaa tuoreena pakasteeseen mutta hillon saa minulta. Olen todella kiitollinen Suomen puhtaasta luonnosta, ja metsän antimista - kiitos Luontoäiti <3 Maaseudulla kun asuu, ja jos tietää parhaat marja- ja sienipaikat, niin tuntuu että voiko ruuan hankinta helpompaa ollakaan - menee vaan ja kerää. Ainakin tänä vuonna on kaikkia marjoja, ja  sieniäkin luonnossa ollut riittävästi.
 
 
Maanantai 9.10.
 
Maanantaina keräsin kasvihuoneesta pois loput tomaatit, katkoin varret kompostiin ja tukinarut laitoin talteen seuraavaa vuotta varten. Vaikka sato ei tänä vuonna suuren suuri ollut, tunnen kiitollisuutta siitä että minulla on mahdollisuus kasvattaa näitä itse, ihan siemenestä asti. Oman tomaatin makua ei voita mikään!!
 
 
 
Osa tomaateista kypsyy keittiön työpöydällä -
 
 
 
loput vein terassille kypsymään.
Raakoja tomaatteja tuli 8 kg kun punnitsin ihan mielenkiinnosta.
 
 
Tiistai 10.10.
 
 
 
 
 
Olen kiitollinen kun meillä täällä Suomessa on neljä vuodenaikaa. Jokaisessa vuodenajassa on erityinen hohtonsa, ja paras vuodenaika on juuri se, mitä eletään parhaillaan. Olen kiitollinen syksyn upeista ruskan väreistä, sekä puissa että maassa. Syksyllä luonto valmistautuu lepoaikaan - niin minäkin!!
 

Rinneangervo




Tällä kertaa en haasta ketään, mutta ilahtuisin kyllä että joku, joka tätä haastetta ei vielä ole saanut, nappaisi sen nyt täältä.
 
 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Syksyinen kaalisoppa

Sunnuntaisin minulla on tapana tehdä alkavan viikon helpotukseksi joitain ruokia valmiiksi, jotta töistä tultua ei tarvitsisi muuta kuin lämmittää valmista, ja aikaa jäisi vielä pihalla oloon ennenkuin pimeys alkaa. Tuntuu että pimeä hiipii aivan huimaa vauhtia aikaisemmin ja aikaisemmin joka ilta, ja tottahan se tietysti onkin.


Keittoja teen viikottain, ja nyt olikin syksyn ensimmäinen kaalikeitto vuorossa. Käytän siihen aina mieluummin lähiseudulla kasvatettua luomukaalia sekä jauhelihaa, omia porkkanoita ja sipulia ja paljon tillisilppua, jota pakasteessa on aina. Nyt jääkaappiin oli jäänyt käyttämättä ostamani mustakaalipaketti, josta silppusin saksilla osan sekaan, ja loput laitoin pakasteeseen.


Mustakaali
 
Mustakaali on lehtikaalia tummempi serkku ja ravintoarvoiltaan melkoinen terveyspommi. Se on pullollaan muun muassa C-vitamiinia, rautaa ja kalsiumia. Mihin kaikkeen mustakaalia voi käyttää, vinkkejä löytyy täältä.
 


Nyt tässä yhteydessä on mukava esitellä tämmöinen  oikein mainio pata, jonka saimme naapuripariskunnalta joululahjaksi viime vuonna. Tämä emaloitu rautainen pata on aivan loistava ihan kaikenlaisten ruokien valmistamisessa - on vaikea keksiä mihin tätä ei voisi käyttää. Jouluna tein siinä ensimmäiseksi riisipuuron, ja hyvin onnistui. Omistan muutaman rautapadan, mutta niihin verrattuna tämmöinen pinnoitettu on aivan yliveto, koska siinä voi säilyttää ruokia eikä se ruostu. Kahvoihin sai laitettua kätevät silikoniset irtosuojat, jotta näppejään ei tarvitse polttaa - kahvat kun kuumenevat tulikuumiksi padan kuumetessa. Tämä pata palvelee meidän välillä pientä-,  välillä suurempaa porukkaa vielä vuosia ja vuosia.. sen verran mieluinen tämä on.  Valmistusastian voi nostaa suoraan pöytään, koska se on niin nättikin vielä kaikkien muiden ominaisuuksien lisäksi. Tähän pataan olen oikein tyytyväinen!


 
Yksinkertainen syksyn piristys -
 calluna kannonnokkaan sijoitettuna. Luonnon helmassa riittää joskus aivan pelkistetty asetelma.
 
 
Tämmöinen asetelma löytyi sitten sisälle tullessa.

 
Välillä on hyvä myös tarkistaa tilanne -
joko olisi ruoka-aika ..

Näin on sitten lokakuukin hyvässä alussa - ensi viikolla ollaan jo kuun puolessa välissä. Pihatöitä olisi vielä tehtävä jonkin verran, ja haravointihommia en ole vielä aloittanutkaan. Toivottavasti halla ei ihan vielä vieraile, ja olisi kiva jos aurinkokin pilkahtaisi pilvien lomasta.

Toivottelen iloista syksyistä viikkoa kaikille, pitäkäähän itsenne lämpiminä. Itsellä jatkuu syysflunssa jo kolmatta viikkoa, mutta kai se jossain vaiheessa hellittää. Hunaja ja puolukkamehu maistuvat erityisen hyviltä juuri nyt!
 

tiistai 3. lokakuuta 2017

Syksyisiä mietteitä



Elämä on niitä hetkiä,
joihin tartumme tilaisuuden tullen.
Kaunista on se mitä niistä kätkee sydämeen.
Elämä on tarkoitettu elettäväksi,
hetkeen tartuttavaksi
- vain siten voi olla onnellinen.


Minun on ollut helppo löytää
jokaisesta päivästä jotain arvokasta.
Olen luopunut odotuksista.
Huomisen ei tarvitse olla tätä päivää parempi
 ollakseen minulle hyvä päivä.
Kaikkien haaveitteni ei tarvitse käydä toteen,
jotta eläisin hyvän elämän.


Kaiken kauniin eilisestä haluan
kuljettaa mukanani tähän päivään.
Että jaksaisin elää jokaisen hetken
niin vahvasti kuin vain voin.
Ja vaikka tulevaisuus on arvoitus,
on jokainen vahvasti eletty hetki
myös uutta mukaan otettavaa huomiseen.


On alkamassa kaamoksen aika.
Eipä hätää -
kääriydytään kodin suloiseen syliin,
sytytetään kynttilät,
kaadetaan seuraksi kuumaa juomaa
ja nautitaan hämärästä illasta!
(Birgit Ahokas)


Kokosin ylle muutamia elämänmakuisia mieterunoja luettavaksi,
tekstit ovat lainattuja mutta kuvat viikonloppuna otettuja.

Nyt on lokakuu hyvässä alussa, ja syksy kunnolla alkanut.
Kovan tuulen myötä ruskaan ehtineet puiden lehdet
 saavat nyt valitettavasti kyytiä,
mutta nauttikaamme maaruskan ihanista väreistä :D

Joitain juureksia ja vihanneksia on vielä korjaamatta,
samoin marja-aroniat alkavat olla korjuukypsiä.
 Niistä onkin odotettavissa aivan mahtava sato!

Pian voikin tehdä sitten juuri noin, kuinka
tuossa alimmaisessa runossa kehotetaan . . .


Mukavaa lokakuuta kaikille,
toivotteleepi
Tuulikki

maanantai 25. syyskuuta 2017

Syksy on daalioiden aikaa


Daalia eli syyshehku. Harvemmin kuulee tuolla jälkimmäisellä versiolla nimitettävän tätä syksyn viimeisimpiin kukkijoihin kuuluvaa kasvia. Daalioita kasvattelin joskus vuosia sitten mutta jostain syystä siihen aikaan kyllästyin säilyttelemään juurakoiden laatikoita talvella jossain sisätiloissa, vai olikohan syy siihen että ne tahtoivat homehtua kellarissa, en muista mutta kaduttaa kun heitin menemään kolme ihanaa vanhan ajan ns. joriinia. Siis niitä mitä ei kaupoista saa.  Nyt vahingosta viisastuneena säilytän ilman muuta kaikki daaliat mitkä hankin, ja tarkat muistiinpanot niissä mistä hankittu ja mitä lajia ovat.

Dahlia Grazy Love

Tämä  on kaikkein korkein ja vanhin daalioistani, korkeus 150 cm. Juurakko kasvaa kokoa vuosi vuodelta, mikä on hieno asia ja merkki siitä että viihtyy. Upea syyskukkien kaunotar kukkapenkissä.

Dahlia Fire and Ice

Viime keväänä hankittu Plantagenista, hauska nimi sillä.
Olen nykyään mieltynyt kaksivärisiin kukkiin.
 
Classic Swanlake
Tämä daalia on aika suuri, korkeus 150 cm, yhtä suuri kuin tuo Grazy Love.

Dahlia Edge of Joy
Dahlia Melody Fanfare
 
Söpö pikkukaunotar Dahlia Sneezy on vain noin 30 cm korkea
 
Daalia Smokey, korkeus 90 - 100 cm
 
 
Daaliat Mary Eveline,  Melody Harmony ja HS Wink ovat vasta nupuilla.
Daalian kukinnat ovat auttamattomasti myöhässä - josko nuo ilmat pysyisivät lämpiminä niin nuputkin jaksaisivat aueta. Alkukesästä nämä jo kertaalleen paleltuivat kun harso oli lennähtänyt näiden yltä yöllä. Siinäkin yksi syy kukkien myöhästymiseen. Mutta ei haittaa, juurakot kasvavat kokoa maan alla, ja ensi keväänä yritetään innokkaasti uudelleen.
 
 
 
 
Nyt toivottelen iloista syysmieltä Sinulle,
nautitaan ihanasta alkavasta ruskasta!
 

 

 Ps. Lämpimästi tervetuloa uudet lukijani Jani, Katja ja Ritva ❤️

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kasvipankki

 
 
 
 
Joskus 90-luvulla minulla oli alapihan kasvimaan kulmauksessa käytössä kasvipankki. Siis ihan muutaman neliön kokoinen kaistale, mihin istuttelin aina joitain monivuotisia kasveja, vaikkapa ystäviltä saatuja tai itse lisättyjä siemenistä tai emokasvista jaettuja. Siihen pääsivät myös heräteostot ja alennusyynneistä ostetut kasvit, joille ei heti löytynyt paikkaa puutarhassa. Usein taimetin siinä myös kaksivuotisia kukkia kuten sormustinkukkaa, maariankelloa ja harjaneilikkaa sekä yrttejä. Sittemmin se kasvimaa muutettiin marjatarhaksi, ja kasvimaa siirrettiin yläpihalle. Jäin kaipaamaan tuollaista paikkaa, mihin voisi istutella kaikenlaisia monivuotisia kasveja jemmaan, siis kasvipankkia.
 
Nyt kun minulla oli jäänyt keväältä istuttamatta monenlaisia itse siemenestä kasvattamiani kukkia, päätin lohkaista isännän pottumaalta pienen siivun itselleni, luvan kanssa tietysti.
 
 
 
 
Kevään hankikylvöistä minulla on parisenkymmentä akileijan (Aquilegia 'McKana Giants)  tainta, niille ei ole vielä paikkaa löytynyt, josko ensi keväänä. Nyt ne saivat loistopaikan täältä!
 
 
Palloesikon (Primula denticulata) siemenet kylvetty 7.2. ilman kylmäkäsittelyä taimihuoneeseen sisälle, parissa viikossa itivät hyvin, ja sain niistä 18 tainta. Ne ovat olleet koko kesän istutusruukuissaan odottelemassa. Laitan alle kuvan minkälaisen kukan ne tekevät, siis aivan ihanan..
 
 
 
Kuva ja siemenet Exotic Garden           
           
 
 
 
 Osan näistä ajattelin laittaa alkukevääksi ruukkuistutukseen, silloin kun ei vielä oikein muuta kukkivaa ole.
 
Hankikylvöistä tänne pääsi muutama punahattu, ketoneilikka, vaaleanpunainen myskimalva ja kaliforniantuliunikko. Yhden herttavuorenkilven jakotaimen toin myös tänne talvehtimaan, samoin tänne on tulossa vielä maksaruohoja, joita haluan lisätä. Nämä on kätevämpi istuttaa ruukkuineen päivineen maahan, jolloin juuret pysyvät ruukuissaan eivätkä lähde vaeltelemaan naapurustoon, paitsi jos kasvit ovat täällä useita vuosia, ruukku voi käydä ahtaaksi. Saviruukkua en suosittele maahan laitettavaksi, se kun voi haljeta siellä talven aikana.
 
 
Viime keväänä istutin ulkoruukkuun kolme nurmikolle karannutta kaunokaisen (Bellis) tainta, ja nyt ruukku on aivan täynnä uusia taimia. Laitan tämänkin valeistutukseen talven ajaksi, keväällä saan täältä ainakin kymmenkertaisen määrän! Kasvipankin avulla pysyy omavaraisena :D

 
 
Tämäkin tuija on saanut aikoinaan kasvaa rauhassa kasvipankin suojissa. Sen ostin mikrolisättynä peukalon kokoisena taimena joskus 90-luvun loppupuolella. Ostin silloin kolme tuijaa, mitkä maksoivat 5 markkaa/3 tainta. Pidin niitä alkuvuodet kasvipankissa ja sitten kun ne alkoivat olla sopivan kokoisia, istutin ne saviruukkuun kesäksi, ja pidin niitä milloin missäkin kohtaa pihassa, vuosi vuodelta puun kasvaessa ruukkuja suurentaen. Talveksi otin ne  aina ruukusta pois ja istutin kasvipankkiin. Sitten kun en jaksanut enää ruukkuja siirrellä, päätin istuttaa ne  lopullisille paikoilleen. Tässä yksi on antamassa näkösuojaa tielle.
 
Tähän aikaan vuodesta on puutarhamyymälöissä poistopäiviä, joten kannattaa käydä katselemassa tarjontaa - vielä saattaa löytää vaikka minkälaisia herkkuja ulosheittohinnoin. Itse ajattelin käydä metsästämässä ainakin punakärsämöä, punaväriminttua, villiviiniä ja muutamia kärhöjä, saas nähdä kuinka onnistaa..  Heräteostot ja muut on kätevä istuttaa kasvipankkiin, jos ei heti tiedä mihin kohtaan puutarhaan ne haluaisi sijoittaa.
 
 
Syksyn merkkejä näkyvissä
 
Nyt lähden keräämään palavarakkauden siemeniä ensi kevättalven hankikylvöjä varten.
Toivottelen hyviä löytöretkiä niille, jotka nyt syyskuun loppupuolella vierailevat puutarhamyymälöissä! Ja iloista, tunnelmallista syyskuun jatkoa ihan kaikille!!
 
 
Tomaatteja menossa sisälle kypsymään