Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

maanantai 21. elokuuta 2017

Kiitolliset krassit




Krassia olen kasvattanut omista keräämistäni siemenistä jo vuosikaudet, oikeastaan voi puhua vuosikymmenistä, ainakin parista. Krassi onkin yksi helpoimmista kesäkukista, ja siemenetkin ovat erittäin helppoja ottaa talteen ja kuivattaa. Tien laidassa meillä on puuaita, jonka tienpuoleisessa kukkapenkissä olen yrittänyt kasvattaa kaikenlaista, joskin aika huonolla menestyksellä.

Ensin siinä olivat kultanauhukset rivissä jotka kyllä kasvoivat hyvin mutta jossain vaiheessa ne taantuivat ja päätin viedä kaikki 11 kappaletta alapihalle vähän varjoisampaan paikkaan. Se olikin mahdottoman kova urakka, koska jo yhdestä pensaasta kottikärry tuli täyteen ja alapihalle on matkaa. Seuraavaksi siinä oli maanpeittoruusua The Fairy, mutta ne eivät talvehtineet siellä kovin hyvin peittämisestä huolimatta vaan siirsin ruukkuistutukseen loput säästyneet. Nyt siinä on noin viitenä vuotena kasvanut krassia ja se tuntuu viihtyvän oikein hyvin. Haittapuolena on se, että krassi alkaa kukkimaan vasta keskikesän aikaan joten alkukesällä penkissä on vähän valjua. Paikka on aika kuiva kasvatuksille, mutta tänä kesänä ei ole tarvinnut kertaakaan kastella sitä. Viime syksynä istutin  siihen tulppaaneita, ja krassit peittivät hyvin niiden lakastuvat varret.



Tuohon aidan ja tien väliin kaivettiin muutama viikko sitten valokuitukaapeli-oja, ja onneksi kaivurimiehet olivat sen verran ystävällistä porukkaa, jotta yhdessä katsottiin ojan paikka ja krassipenkkini säästyi. Vielä täytyy laittaa uutta nurmikkoa kasvamaan tuohon paljaaseen kohtaan.


Päädystä


Näkymä pihan puolelta. Aidan vierellä kasvaa harmaamalvikkia. Siellä on myös alppikärhöjä sekä kuolanpionia jotka ovat alkukesän kukkijoita.


Vanhassa kaivonrenkaassa kasvaa krassia myös.


Viime talvena kaadoimme yläpihalta ison pihlajan pois. Kannon päälle laitoin kukka-astian ja juurelle kivireunuksen ympäröimään penkkiin istutin krassia  -


- ja tein jonkunlaisen työkalujen säilytyspaikan kannon taakse. Tässä tyttärentytär valitsee mieleisensä kastelukannun kukkien kasteluun.


Alapihalla olkkarin ikkunan edessä on krassien paikka ollut oikeastaan aina. Voi olla että ostan näiden oranssi-keltaisten krassien lisäksi ensi vuonna vähän punaista väriä sekaan.
Alla muutama kuva kesän kukkijoista, daaliasta ja kehäkukasta. Ja sitten on nuo aikoinaan alapihalle siirretty nauhus.  Ruusut talvehtivat kellarissa.




 
The Fairy
Takana Kultanauhus
 
 

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Krassien siementen kypsymistä odotellen
Tuulikki

torstai 17. elokuuta 2017

Terveisiä mustikkametsästä




Eilen käväistiin ukkelin kanssa mustikoita poimimassa lähimetsässä. Nyt on mustikat metsässä parhaimmillaan, joten sinne siis.. Kovin suuria määriä mustikoita ei taloutemme tarvitse, mutta lastenlasten tarpeisiin niitä onkin mukava kerätä, ja laittaa talven varalle pakasteeseen. Nyt olikin oiva tilaisuus leipoa mustikkapiirakkaa - on kesäloma ja viikonloppu tulossa :)



Puolen litran pullataikinan kokoiseen määrään ajattelin mustikkahilloa riittävän kilon verran mustikoita. Keitin kymmenisen minuuttia mustikoita plus puoli kiloa hillosokeria ja laitoin kattilan jäähtymään ja sakenemaan kylmään vesihauteeseen. Sillä välin tein pullataikinan, kaulin pikkupullat (30 kpl) litteiksi kakkaroiksi ja rypytin reunat. Punnitsin jokaisen pullan 65 g kokoiseksi, jolloin ne olivat varmasti saman kokoisia ja paistuivat tasaisemmin. Tämä on jäänne ajoilta, kun olin leipomossa töissä, ja siellä tietenkin punnittiin ihan kaikki. Sitten pikainen nostatus n.5 min ilman hilloa, reunojen voitelu kananmunalla ja lusikallinen täytettä keskelle. Paistoin 9 min 225 asteessa. Tuo määrä hilloa riittikin juuri tasan tuohon taikinamäärään. Jess! Mutu-tuntuma ei pettänyt tällä kertaa :D  Koko hommassa aikaa meni tasan kaksi tuntia.

Leivinlautakin oli sopivan kokoinen näille,
koska yksi ylimääräinen hävisi minun suuhuni :D



-



Toissa päivänä tein mustikkapiirakkaa murotaikinapohjaan. Suurensin annoksen nelinkertaiseksi, jolloin sain pohjat viiteen foliovuokaan, halkaisija 24 cm. Yhden piirakan tein valmiiksi ja neljä pohjaa laitoin pakasteeseen raakana. Sieltä on sitten hyvä ottaa. Leipomossa käytettiin tätäkin kikkaa, koska eihän jokaista asiakasta varten alettu tehdä erikseen taikinaa. Tämä pätee erityisesti täytekakku-pohjiin, mutta voi soveltaa muihinkin leipomuksiin.


Oletko sinä leiponut jo mustikoista jotain?
Olisi mielenkiintoista kuulla mikä on sinun suosikkisi.

Tervetuloa uusi lukijani, Maatiaiskanasen elämää.
Toivottavasti viihdyt seurassani :D

tiistai 15. elokuuta 2017

Näistä tykkään . .




 
Itse tehdystä mansikkahillosta
ja
mustikkapiirakasta
 
 
Jutusteluhetkestä äidin kanssa
kahvikupin ääressä
 
 
Aikaisista kesäaamuista
 
 
Myöhäisistä kesäilloista, 
elokuun kuutamosta
 
 
Heijastuksista

 
 
Karvakuonolaisista
 

 
Sieniretkistä
 
 
 
Sukeltamisesta kukkamereen
(noin niinkuin kuvaannollisesti :D)
 

 
Löhöämisestä
silloin kun sen voi tehdä hyvällä omallatunnolla
 
Mistä sinä tykkäät juuri tällä hetkellä?
Heitänpä avoimen haasteen sinulle, bloggaaja . .
Haaste on tietenkin vapaaehtoinen,
mutta erittäin hauska toteuttaa :D
 
Idean postaukseen ja kymmenen asian listaukseen sain
Hannelelta Ruusukummusta.
Kiitos, Hannele!

 
Mukavaa viikon jatkoa kaikille lukijoille!!
 
 

perjantai 11. elokuuta 2017

Pieni kukkakimara



 
Laitan tähän muutamia kuvia pihalta -
yritin etsiä parhaita kohtia kukkapuutarhasta,
koska maassa rötköttävät ja sateen pieksämät kasvit eivät tuota iloa kenellekään.
Kesä kääntyy nyt väistämättä syksyyn, se on tosiasia. Syyskukkijat alkavat nostaa päätään ja jo kukkineet   antavat tilaa uusille kukkijoille - vihannespuutarhan sato valmistuu myöhään, mutta kuitenkin sieltä jotain saadaan. Nyt on aika mennä metsän antimia keräämään, kotipuutarhan satoa odotellessa, kotipihan kukkasia unohtamatta :
 
 
Heliotrooppi
Tämä jökötti ja kökötti koko alkukesän alkutekijöissään.
Tykkää auringosta muttei paahteesta.
En ole vielä löytänyt puutarhasta sille parasta kasvupaikkaa,
vaikka olen kasvatellut sitä varmaan jo viitenä vuotena.
Vielä on paikkoja jäljellä..
Kokeilemalla onnistuu - tämä sääntö pätee (melkein) aina.
 
 
Ahkeraliisa
 
 
 
Jaahas, kelloköynnöksien kasvu on pysähtynyt kokonaan.
Tuskin voi odottaa enää tänä syksynä kukintaa, koska nuppuja ei edes ole vielä.
 
 
Tässä on pikkuisen esimakua krasseista,
teen varmaan oman postauksen näistä sitten myöhemmin
(kunhan ovat levinneet maantielle asti).
 

"Meillä on omat sateenvarjot!"
 
 
Hämähäkkikukka.
Suurikokoinen mutta hentoinen kasvi.
Vaikeahko kasvattaa siemenestä.
Luulen että tämäkin olisi kasvanut paremmin,
jos olisi ollut lämpimämpi kesä.
Mutta ensi vuona yritetään taas uudestaan..

 
Isosamettikukka

 
 
 
Ihanat punaiset värililjat luonnosta levinneet päivänkakkarat seuranaan.
 
 
Muistojen arkistoon tahdon tämän kuvan tallentaa.
" Kyllä kesällä 2017 ainakin joskus aurinko paistoi. "
 
 
Etualalla leijonankitaa
 
 
Kosmoskukka aloittaa kukinnan.
 
 
Tämä kesä on ollut erittäin epäedullinen sinisille sinitähtösille.
Viuhkapenkissä ne ovat venyneet 30-senttisiksi,
mutta ruukuissa ovat pysyneet maltillisina.
Ehkä alkukesän leikkaus olisi korjannut tilanteen,
mutta kun niitä hyviä ilmoja odotti ja odotti ..
 
 
Ei hyvä.
No, tämä kesä nyt oli tämmöinen.

 
Valkoinen sinitähtönen.
Näitä kasvatin keväällä vain muutaman kymmenen,
ajatuksena oli lisätä niitä latvapïstokkaista.
Se onnistuikin niin hyvin, että aion tuota menetelmää
käyttää myös ensi vuonnakin - myös sinisen sinitähtösen ja ahkeraliisan kohdalla.
Jotenkin noista latvapistokkaista kasvatetuista tuli erilaisia,
 ihania pyöreitä palleroita :D
Suosittelen!
 
 
Lempidaaliani Sneezy
 
 
Kehäkukka -
kuvauksellinen ja terhakka syyskukkija
 
 
Maanpeittoruusu The Fairy
 
 
Nukenkaulus
 
 
Sekalainen pyöreä kivien reunustama penkki. Tämä ei ole kovin suosiollinen penkki kukkasille, koska on aivan ison koivun juuressa. Viime syksynä laitoin tähän lumikelloa aika paljon, eikä noussut kuin yksi sieltä, murr. Keskellä on mummonpalsamia, sitten kukontöyhtöä ja isosamettikukka Vanillaa ja punaista lobeliaa laidoilla. Tämä penkki on lainehtinut vedestä suurimman osan kesää, ja poutakausina kuivunut ihan korpuksi. Että tällein. Joskus tuntuu että nämä puutarhahommat ovat vähintäinkin rakettitiedettä - teet niin tai näin, niin . . .
 
 
Tuolla takana ovat nukenkaulukset saviruukuissa.
 
 
 
Ja sitten pari kuvaa vihannespuutarhan puolelta.
Purjot pitävät sentään pintansa säällä kuin säällä. Ne eivät vähästä hätkähdä.
 
 
Nyt laitoin pihvitomaateista oikein jättikuvan, jotta nämä pikkujättiläiset näyttäisivät vieläkin isommilta. Yksi pihvitomaatti onkin saatu jo maistiaisiksi. Oli oikein hyvä ja mehukas. Siemenpussissa ei ollut mainintaa lajikkeesta.
 

 
 
Siniset palloesikot ovat nyt tässä vaiheessa, tarkoitus olisi istuttaa ne joko valeistutukseen, tai perustaa niille ihan oma kevätpenkki. Kävin multaakin ostamassa muutaman säkin, nimittäin lavamullat ovat loppuneet jo aikoja sitten ja lisääkin on käyty hakemassa neljän tarjoussatsin verran.
Koska mikään multamäärä ei ole liikaa - senhän tietävätkin jo kaikki puutarhapeukalot ;D
 
 
Sain avoimen haasteen Piparmintulta Multaa ja Mukuloita-blogista ja aion sen toteuttaa jossain vaiheessa tänä syksynä. Haaste vaatii hiukan vaivannäköä ja aikaa, ja asiat ovat nyt tuoreessa muistissa, ja aina parempi jos on tehnyt asioista muistiinpanoja pitkin kevättä.  Haaste on tarkoitettu niille, jotka kasvattavat siemenistä itse kukkasia ja/tai syötäviä puutarhan antimia. Käypäs kurkkaamassa kuinka hienosti Piparminttu on asian toteuttanut.
 
Iloista alkavaa syksyä kaikille!!
* Tuulikki *